jossain Portugalin aromailla,
Rakkautta haluavat, hevonen ja lehmä,
vuosia jo olleet sitä vailla.
Yhdessä seisoskelevat alla korkkitammen,
aurinko on kuuma, tuuli tuskin käy.
Väliin juovat vettä pikkuruisen lähilammen.
Tää tosi ystävyyttä on, sen loppua ei näy.
Kuivaa heinää kaluavat, hevonen ja lehmä,
jossain Portugalin aromailla,
Rakkautta haluavat, hevonen ja lehmä,
vuosia jo olleet sitä vailla.
He kylki kylkeen aikovat yöksi asettua,
kun Serra da Lapan taakse laskee aurinko.
Kumpikin on ilman omaa rakastettua
ja miettii, elämästäni mä nautinko.
Kuivaa heinää kaluavat, hevonen ja lehmä,
jossain Portugalin aromailla,
Rakkautta haluavat, hevonen ja lehmä,
vuosia jo olleet sitä vailla.
Juna kyhnyttelee halki Portugalin aromaiden,
istun vastapäätä rakastani omaa.
Hevonen ja lehmä kera ajatusten harmaiden,
sinne jäävät, näkyy vain aromaa.
- - -
Tämä vuosien takainen biisi on pastissi siitä, mitä näimme junan ikkunasta, matkalla jossain Portugalin aromailla. Jostain kumman syystä se on kulkenut puheissamme nimellä Aasilaulu, vaikka ei siinä koskaan mitään aasia ole ollut. Oikea nimi on siis Hevonen ja lehmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti